Tuntuu, että mun elämä on nykyisin vuorottelevaa ylämäkea ja alamäkeä olojeni kanssa. Välistä on suhteellisen hyviä päiviä ja jaksaa paljonkin ja sitten voi romahtaa taas ihan kunnolla pohjamutiin. Eilen mulla oli esimerkiksi suhteellisen hyvä päivä ja jaksoin paljon, kävin spinningissä, tiskailin ahkerasti ja sain vihdoin aloitettua tämän blogin. Aattelin jo, että täällä sitä mennään hienoin askelin valoisampaa tulevaisuutta kohti. MUTTA sitten tänä aamuna taas en meinannut saada itseäni ylös sängystä, kaikki tuntui mahdottomalta, en jaksanut mitään ja itkeskelin. Kaikki pienetkin teot vaativat ihan älytöntä voimien keräämistä ja ponnistelua. Ajatuksissani olin yhä ahkera ja ajattelin mennä lenkille ym. koska oli ihana auringonpaiste, mutta en vaan saanut mitään tehtyä, olin taas ihan masentuneen lamantuneessa tilassa ja vaan itkeskelin. 

Oon nyt käynyt muutaman kerran akupunktiossa, kun luin että sekin vois tuoda apua näihin oloihin. Sen akupunktiota antavan naisen mukaan näihin mun vaivoihin parhaiten tepsivät tulineulat ja niillä se onkin mua hoitanut. Se yksi hoitokerta kestää aina vain noin 5minuuttia, mutta ennen sitä hoitoa me aina jutellaan sen naisen kanssa joku tunteroinen. Se nainen on perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntija ja kuuluu suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen ry:hyn. No jokatapauksessa se tunteroinen ennen sitä hoitoa puhutaan aina siitä miten mulla on menny ja millaisia ruokia ja vitamiineja mun kannattaisi syödä. Ton kiinalaisen lääketieteen mukaan kun jokaiseen vaivaan auttaa omanlaisensa ruokavalio, esimerkiksi mun pitäs syödä nyt paljon kaikkea lämmintä ja juoda paljon lämmintä vettä teenä yms. No se pointti oli kuitenkin se, että kerroin tälle kiinalaisen lääketieteen terapeutille tosta mun päivien jatkuvasta vaihtelusta, kuinka olot voi vaihtua päivästä toiseen ihan päästä päähän. Kerroin sitten myös esimerkkinä just mitä kaikkea sain aikaan eilen ja mimmonen olo mulla on ollut tänään. Se terapeutti sitten sanoi, että luultavasti juttu on niin, että niin sanottuina hyvinä päivinä mun energiat on noussu noin puoleen väliin, mutta eivät täyteen ja sitten käy niin että innoissani rupean hirveästi tekemään kaikkea aika rankkaakin, kuten menen spinningiin, jossa sitten kulutan ne kaikki energiat taas ihan loppuun, kun ne ei vielä oo siellä täydessä 100prosentissa kuitenkaan, että niitä vois niin paljon kuluttaa. Se vertas sitä asiaa siihen jos jalka on ollu vaikka murtunu ja se paranee, niin ei sen kanssa silti lähdetä heti ensimmäisenä juoksulenkille vaan esim. pienelle rauhalliselle kävelylle. Että munkin pitäs niinä hyvinä päivinä ottaa vähän rauhallisemmin ja mennä esim. uimaan tai kävelylenkille, etten heti kuluttaisi niitä energioitani loppuun.

Musta toi oli jotenkin kauhean järkeenkäyvää ja kerroin siitä äidille myös puhelimessa. Äiti mietti esimerkkinä myös sitä, että jos on kuumeessa ja on yksi kuumeetoon päivä niin ei sillonkaan lähdetä heti rankinta juttua tekemään. Äiti myös kertoi huomanneensa, että usein kun olen ollut niilläkin, niin on ollut niin, että oon yhtenä päivänä käynyt juoksemassa innoissani ja seuraavana päivänä oon ollut taas ihan maassa, joten voi olla, että tossa on järkeä. Nyt alan kokeilee tota, että kun on parempi päivä niin en lähdekään heti rankimmalle jumppatunnille tai juoksemaan (aikasemmin oon aatellu, että rankasta liikunnastahan sitä hyvää oloa saa) vaan esim. uimaan, kävelylle tai jollekin rauhalliselle liikuntatunnille. Pitää alkaa säästämään energioita ja tarkkailla auttasko se yhtään, ettei luisu sinne alimpaan kuoppaan.

Tänään sain myös toisen oivalluksen. Sillä kiinalaisen lääketieteen terapeutilla oli kaikenlaisia kirjoja, joista se oli hankkiutumassa eroon ja se sanoi, että jos haluun niin voin niistä ottaa jotain. Löysin sieltä sitten sellaisen kirjan kuin Matthew Manning: Itseparantamisen opas. Sitä kun vähän selailin, niin mulla osu silmään seuraava kohta: "Masennus on kolmas potilaitteni tilaa pahentava seikka. Meillä kaikilla on hyvät ja huonot päivämme - se on elämää. Jokainen on joskus alakuloinen ja masentunut. Potilaani usein liioittelevat näitä tunteita ja unohtavat eläneensä huonoja aikoja jo ennen sairauttaankin. Nyt heistä tuntuu, että kaikki ongelmat ovat sairauden aiheuttamia." Tämän luettuani tajusin, että itsekin helposti nykyisin ajattelen noin. Että ennen elämäni oli niin hyvää ja täydellistä, eikä ollut ongelmia ja nyt on vaikka mitä ongelmia, jotka kaikki johtuu vaan näistä jutuista. Toi kirja vaikutti muutenkin tosi hyvältä ja oivalluksia herättävältä. Pitää lukea se tässä lähiaikoina ihan kunnolla.