Tähän liittyy niin paljon hankaluuksia. Ensinnäkin aamut on useimmiten vaikeimpia. En tiedä johtuuko se siitä, että herää ihanasta unimaailmasta ja koko uusi päivä on edessä. Oon kyllä lukenut, että yleensäkin esim. masentuneisuudessa ja ahdistuneisuudessa aamut vaikeimpia.

Sitten nää mun olot heittelee ihan siksakkia. Eilen esim. oli suhteellisen hyvä päivä ja tulevaisuus tuntui valoisalta. Tänään tuntuu taas, ettei mistään tuu mitään. Pitäs vaan oppia hyväksymään noi vaikeetki päivät. Toisaalta nyt on vasta aamu ja voi olla, et tää on vasta tätä aamupahaaoloa. 

Sitten vaikka mieli ois ihan rauhallinen, niin kehon fyysiset jutut voi saada aikaan paniikkia ja pahaa oloa ja taas mennään. Nyt on esim. aamun ollu fyysisesti vähän pahaolo, mikä voi johtua tosta uudesta lääkkeestä, mutta heti iskee semmonen paniikkiolo, että "ei taas, en jaksa". Mistä sitä energiaa saiskin jaksamiseen. Hyvinä hetkinä sitä uskoo, että selviää myös huonoista hetkistä helposti kaikenlaisilla järkevillä ajatuksilla ja oivalluksilla, kuten "Ne on vaan ajatuksia ja pelkoja.", "Nyt on huono hetki ja vielä tulee se hyvä hetki, niinku ennenkin." ym. Vaikeina hetkinä noiden on silti hankala auttaa. Tai sitä jotenkin niin putoaa sinne kuiluun ja taas on vaikee nähdä valoa tulevassa. Tai toikin riippuu kyllä olojen voimakkuudesta. Jos on pieni huono olo, niin sen kanssa selviää, mutta joskus noi olot vetää ihan maahan ja tuntuu, ettei mistään tuu enää mitään. Pitäs oppia hyväksymään myös ne olot ja tiedostaa, että nekin menee ohi. Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, mut tohon ois uskottava!

Haluisin vaan, että toi lääke alkais toimimaan ja musta tulis oma vanha itseni, mutta en tiedä voiko se ees mennä niin helposti.

Oon myös usein ollu katkera niille, joilla ei oo mitään tämmöisiä. Kuinka onnellista elämää moni viettääkään tajuamattaankaan. Kuinka helppoa ja onnellista sitä on itselläkin joskus olla. Tietysti monella on nykyään kaikenlaista hankaluutta.

Pelottaa jotenkin koko ajan, kuinka ihmiset tuomitsee mut eivätkä tajuu, kuinka rankkoja nää olot oikeesti on. Pelottaa, että mua pidetään vaan laiskana ym. Tässä tulee taas esiin se, etten tavallaan usko muiden ihmisten hyvyyteen, suvaitsevuuteen ja armeliaisuuteen.