Sain innoituksen tämän blogin aloittamiseen löydettyäni netistä blogin http://pieninaskelinkohtivaloa.vuodatus.net/ , jonka kirjoittajalla oli hyvin samanlainen tilanne kuin itselläni ja kirjoittajan kuvailemat ajatukset, tunteet, olotilat ym. kuulostivat yllättäen lähes samoilta kuin omani. Tästä sain ajatuksen, että voisin itsekin alkaa pitämään blogia tämän hetkisestä elämäntilanteestani, ajatuksistani, tunteistani, peloistani, pahoista oloistani ym. 

Itselläni on aikaisemmin ollut paniikkioireita, joihin minulla on pari kertaa aiemmin ollut lääkitys ja psykoterapia aloitettu kaksi vuotta sitten. Pitkään minulla meni jo todella hyvin ja sen vuoksi viime keväänä lopetin lääkityksen ja terapeuttini kanssa suunnittelimme, ettei kolmatta vuotta Kelan tukemaa terapiaa tarvitsisi hakea. Ajattelin, että olen vaikeudet itseni kanssa nyt selvittänyt ja oppinut, ja voisin tästä lähtien kertoa, kuinka minullakin on ollut paniikkihäiriö ja olen siitä selvinnyt ja tukea muita. Näin ei kuitenkaan käynytkään, eivätkä vaikeimmat ajat olleetkaan takana ja vaikeukseton elämä edessä. 

Olen valmistunut henkisesti aika vaativaan ammattiin ja syksyllä aloin väsyä töissä. Asiakasmääräni olivat suuret ja tunsin, etten pysty tekemään töitä niin hyvin kuin osaisin enkä kykene auttamaan ihmisiä niin hyvin kuin haluaisin. Työssäni minun olisi pitänyt käyttää auttamisen kanssa samaan aikaan myös kontrollointia, jonka koin itselleni hyvin vieraaksi ja uuvuttavaksi sekä ristiriitaiseksi. Jouduin jäämään sairaslomalle työstäni uupumisen takia. Samaan aikaan erosin myös poikaystävästäni, jonka kanssa olimme jo suunnitelleet perheen perustamista ja olin uskonut meidän olevan loppuelämämme yhdessä. Näiden tapahtumien seurauksena aloin taas saamaan paniikkia ja ahdistusta, väsymystä, aikaansaamattomuutta, erilaisia pelkoja ym. 

Nämä oireet ovat nyt syksystä 2013 alkaen pahentuneet pikkuhiljaa. Välistä on hyviä päiviä, jolloin alan helposti uskomaan jo voittaneeni vaikeudet, mutta sitten on tullut taas tulla huonoja päiviä ja tuntunut, että elämä on pelkkää selviytymistä. Vuodenvaihteen jälkeen vaihdoin työpaikkaa hyvin paljon stressittömämpään työhön, joten työ itsessään ei enää aiheuta minulle stressiä. Uuteen työpaikkaan meno on kuitenkin aina myös raskas kokemus ja varsinkin tällaiselle perfektionistille, joka haluaisi heti osata kaiken ja olla kaikkien paras työkaveri. Myös työuupumuksesta edellisessä työpaikassa jäänyt ilmeisesti pienet traumat, jotka hankaloittavat myös uussa työpaikassa oloa, vaikka pelkkää hyvää palautetta uudessa työpaikassa olenkin saanut. 

Uuvuttuani päädyimme siis terapeuttini kanssa hakemaan minulle vielä kolmatta vuotta Kelan tukemaa psykoterapiaa, koska kaikki romahti ja aloin taas oireilemaan jopa voimakkaammin kuin koskaan ennen. Myös lääkitystä on nyt ehditty kokeilla kahta eri, jotka kumpikaan eivät usean kuukauden käytön jälkeen ole alkaneet tehoamaan vaan mielestäni oloni on mennyt vain huonompaan suuntaan. Olen todella herkkä lääkkeille ja joskus aikaisemminkin käyttäessäni lääkkeitä paniikkiin käynyt niin, että lääkkeen käyttämisen jälkeen voimistuneet ahdistus- ja masennusoireet, joita minulla ei ole ennen lääkitystä ollut samassa muodossa kuin lääkkeen aloitettuani. Näin käynyt myös näiden lääkkeiden kohdalla, vaikka varmaksihan ei voi sanoa mikä on omaa oirehdintaani ja mikä lääkkeen aiheuttamaa, mutta toisaalta ennenkin ahdistus- ja masennusoirehdinta kasvanut liian suuresta lääkeannoksesta tai sopimattomasta lääkkeestä. Nyt minulla on aloitettu kolmas lääke tällä erää, jonka ei pitäisi ahdistusoireita lisätä ja johon nyt kuvasti uskon, toivon ja luotan. 

Koska itse koin oivalluksia ja vertaistukea luettuani edellä mainitsemaani blogia, ajattelin itsekin alkaa kirjoittamaan blogia tilanteestani. Mietin, että siinä voisin koota hyvin omia ajatuksiani ja se voisi toimia itselläni myös terapeuttisena ja voisin myös koota tänne eri oivalluksiani ja ideoitani, tällä hetkellä kun aika paljon luen sekä netistä että kirjoina kaikenlaista aiheeseen liittyvää.