Pelko on ihan kamala tunne! Tän kriisin seurauksena mulle on puhjennut ihan ihme pelkoajatuksia, pelkotiloja ja ahdistuksia, jotka tuntuu iskiessään aivan kamalilta. Onneks oon huomannut, ettei noi pelkotilat usein kestä kovin kauaa ja oon aatellu, et pitää muistaa se niiden iskiessä. Niitä on kahdenlaisia. 1) Toiset niistä on sellaisia, että mulle iskee yhtäkkiä vaan tunteeks pelko, mutten yhtään tiedä mikä mua sillä hetkellä pelottaa, mutta mua vaan pelottaa. Hyi! 2) Toiset niistä taas on sellaisia, että ne kohdistuu johonkin tiettyyn juttuun, joka saattaa olla joku iso ja merkityksellinen tai sitten vaan joku aivan naurettava. Tänään olin esim. kaverin luona ja sillä oli joku sarjakuvalehti, jota se kehu, jossa oli tosi synkkä kansi, niin mua hetken pelotti alkaa lukemaan sitä sarjakuvaa. Ihan älytöntä!

Pelkoja ja ahdistuksia päin pitäis vaan mennä, eikä sais alkaa välttelemään. Tollaisissa pikkupeloissa (esim. sarjakuvaesimerkki!) se pelkoja päin meneminen on helppoa, "Mikä ihme ajatus toi nyt on, hitto ja minähän luen tätä sarjakuvaa!" (avaat sarjakuvan ja piu pelko on poissa), mutta isompien asioiden kohdalla se voikin olla huomattavasti hankalampaa. Oon huomannut, että usein mun turvallisista rutiineista (ennen en edes tiennyt mulla olevan sellaisia!) poikkeavat asiat voi aiheuttaa mulle ahdistusta, ainakin alkuun ja muutenkin isot asiat.

Ja sitten mua ärsyttää, että pelkään nykyisin ELÄÄ! Koska olot on ollu välistä niin pahoja, niin turvaan koko ajan selustaani. En oikein viitsi lupautua mihinkään, jos olo onkin tosi paha sopimallani ajalla, niin ettei tarvitse sitten perua. Muutenkin pidän nykysin varaporttina, että voin liian vaikean olon iskiessä lähteä vanhemmilleni. Ennen suunnittelin ja tein ihan hirveästi asioita ilman tällaisia ihme pelkoja. Oon huomannut, että jokin pidättelee mua nykyisin elämästä täysin vapaasti kuten ennen. Elämisen eteen on tullut paljon pelkoa ja ahdistusta. Haluan päästä niistä eroon! Sepä taas ei taida onnistua, kun niitä päin menemällä! Go for it, pystyt siihen kyllä!!!! Helpolta se ei kyllä aina tunnu. 

Pää ois ihan täynnä tänään kokemiani ajatuksia ja oivalluksia, mutta nyt väsyttää liikaa. Pitää kirjottaa lähipäivinä niistä!