Ollessani maanantaina terapiassa mun terapeutti toi esiin ajatuksen, että on jo pidempään kiinnittänyt huomiota mun kertomiin vaihteleviin mielialoihin ja alkanut miettiä, että voisiko mulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Itsekin olen toki huomannut, että mun mielialat poukkoilee päästä toiseen ja kokoajan enenemässä määrin. Itse olen kuitenkin aina luullut, että kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä noi hyvät ja huonot jaksot ois kuitenkin viikkojen tai kuukausien mittaisia ja mulla ne fiilikset hyvästä huonoon voi vaihtua päivästä toiseen tai päivänkin sisällä. Terapeuttini mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kuitenkin hyvin monen tyyppistä ja itsekin googlailin, että voi olla myös sekamuotoisia jaksoja. Toinen juttu on se, ettei mulla mitään varsinaisia mania-vaiheita ole, kun mulla on hyvä olo niin mulla on hyvä olo, muttei se mihinkään maniaan asti mene vaan pysyy ihan normaaleissa sfääreissä kuitenkin. Jotain sitten googlettelin, niin ilmeisesti kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kahta tyyppiä ja siinä II-tyypissä ei maniaa tule vaan ainoastaan hypomania. Tota hypomaniaa en sitten oikein käsittänytkään, että miten se ilmenis, en ainakaan itse oo huomannut itseni olevan mitenkään erityisen tarmokas, ulospäinsuuntautunut, uhkarohkea tms. Kyllä mulla välistä on hetkellisiä euforisia oloja, mutten oo niitäkään pitänyt mitenkään outoina. Se mun terapeutti kirjoittaa aina semmoista tapaamiskirjaa, niin sieltä katottiin, et tosi monta kertaa se oli kirjottanu, et olin kuvannu, et mun mielialat vaihtelee paljon ja menee vuoristorataa. Itseasiassa jo mun terapian alkamisesta lähtien syksystä 2012 (ekan vuoden kävin terapiassa muualla). Sillon se mielialojen vaihtelu nyt on kyllä ollu ihan normaalin rajoissa, mut kuiteski. Mun terapeutin mukaan jos on alttius kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle niin sen voi laukaista juuri esimerkiksi jokin kuormittava stressitilanne. Lisäksi luin itse, että useat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvista kärsivät aluksi jostakin ahdistusoireesta, kuten paniikista.

Toki mua on itteenikin ihmetyttänyt tää mun "masennus". Kun joinain aamuina tuntuu, etten pääse sängystä ylös, kaikki tuntuu mahdottomalta ja hankalalta, tuntuu, ettei mun elämästä tuu enää yhtään mitään, oon ihan maani myynyt ja vaan itkeskelen enkä saa vaatteita päälle tai syötyä yms., olo on ihan kun vaikeasti masentuneella. Ja seuraavana päivänä voi olla, että pääsen ok sängystä ylös ja nään kavereita kaupungilla eikä mitään tollasta oloa kun edellisenä päivänä. Nytkin mulla oli viime viikolla kolme hyvää päivää, jolloin liikuin ja tein asioita ja sitten sunnuntaista tiistaihin ihan kauheat vaikeudet aloittaa päivä ja selvitä päivästä. Tänään oli taas aamupäivä ihan ok, sitten tuli joku tunnin pahaolo ja itkuisuus ja sitten tosi hyvä olo, jollon lähdin uimaan ja uinnin jälkeen sitten tasaantu ja vähän jotain pahaa oloa ja väsymystä ja jännitysvatsaa. Mun terapeutin mukaan, jos ois masennus, niin siinä ei sitten taas hyvä päivä tarkoita sitä, että jaksaa tehdä vaikka mitä vaan jos edellisenä päivänä ei oo päässy sängystä ylös niin sitten hyvä päivä vaikeasti masentuneelle on semmoinen, että saa vaikka käytyä lenkillä tai tiskattua.

Itte oon ollu tosta sen sanomasta aika mietteissäni. Siis kyllähän noi mun mielialat nyt menee nykysin vuoristorataa, mutta tarkottaako se kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Toisaalta sais selityksen noille ihme mielialan vaihteluille, joita oon kyllä ittekin ihmetelly, vaikka toisaalta ollu kiitollinen, et onneks ainaki joskus on hyväki olo eikä vaan "vaikea masennus-olo". Toisaalta kaksisuuntainen mielialahäiriö tarkottais sitten sitä, että siitä ei parannuttaiskaan. Toisaalta jos mulla se ois, niin se ois kyllä varmaan aika lievää muotoa tai no ainakin tota II-tyypin muotoa.

Puhuin eilen mun akupunkturistillekin tosta, niin sen mukaan ei kannata tehdä mitään tollasia sitovia diagnooseja, koska sillon aina odottais et koska tulee se depressiivinen vaihe ja mitä jos se ei koskaan enää tuliskaan.  Muutenkin se taas enemmän uskoo, että mulla on energiat tällä hetkellä vaan liian vähissä, niin sen takia mun olot heittelee. Mutta toisaalta tohon kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on kuitenkin eri lääkkeetkin, niin pakkohan se ois sillon diagnisoida.

Itse taas googlailin kaikkea, mitä ei kai sais tehdä, tai niin kaikki mulle hokee, mutta helposti alan itse tekemään. Löysin sitten googlailujeni tuloksena sellaisen masennuksen muodon kuin Epätyypillinen masennus, joka voisi myös sopia mulle:

"Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyypillisessä depressiossa mieliala on vahvasti reaktiivinen ja jokin myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa. Henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi, ja hänen oireensa korostuvat erityisesti yksin ollessa."

No jokatapauksessa ei sain itse alkaa diagnosoimaan. Välillä sitä on vaan niin ihmeissään ja hädissään omista oloistaan, että alkaa helposti googlailemaan ja tekemään johtopäätöksiä oloistaan. On kyllä totta, että esim. yhdessä vaiheessahan mulla oli hankalaa olla yksin täällä kämpässä ja nykyäänkin välistä epämukava ja kotona yksin ollessani en ainakaan saa mitään tehtyä. Toi imuri on maannu tossa lattialla jo päiväkaudet ja tiskien tiskaaminen ja laskujen maksaminenki ollu työn ja tuskan takana. Ainut mitä saan tehtyä on roikuttua netissä. Ennen olin tosi järjestelmällinen ja hoidin kaikki asiat aina tiptop, joten tää on mulle ihan uutta, outoa ja ihmeellistä, miksen saa yhtäkkiä mitään tehtyä.

No jokatapauksessa toi mun terapeutti nyt ei voi mitään diagnoosia tehdä ja vaan pohti tota, mutta sovittiin, et otan noi mielialan vaihtelut ja sen havainnot esille, kun nään seuraavan kerran psykiatria. Mulla on nyt parin viikon päästä aika psykiatriselle poliklinikalle, jonne sain lähetteen terveyskeskuksesta. Mullahan on tää hoitokontakti ollu aika rikkinäinen nyt. Kun aluks kävin hoitaa näitä vanhassa työterveyshuollossa, sitten uudesta työterveyshuollosta tehtiin yks lääkevaihto ja sit kävin kerran yksityisellä psykiatrilla, ku halusin psykiatrille terveyskeskuslääkäreiden sijaan ja nyt sit kävin terveyskeskuksessa, josta tehtiin lähete psykiatriselle poliklinikalle, et saisin kunnon hoitosuhteen ja senkin takia kun mulla on jo kokeiltu kolmea eri lääkettä, kun mikään ei oo tehonu.