Oikeat ystävät <3 Kriisin myötä on kyllä korostunut se, ketkä oikeasti on niitä ystäviä jotka haluan pitää lähelläni ja ketkä niitä, joiden kanssa voin ehkä kaveerata, mutta joille en halua jakaa syvimpiä salaisuuksiani ja joihin en usko täysin pystyväni luottamaan.

Olen jo aikaisemmin huomannut, että oon kasvannut hyvin erilleni suurimmasta osasta lapsuudenystäviäni. Ollaan kasvettu aika lailla eri polkuja pitkin eri suuntiin. Lapsuudenystävieni arvot ja näkemykset elämästä ovat aika kovia. Niiden maailmassa ihmiset päättävät itse kaikesta elämäänsä liittyvästä, eikä ne ole ainakaan vielä törmänneet sellaisiin asioihin, jotka ois pehmentänyt näitä arvoja. Varsinkin yksi lapsuudenystäväni on kasvanut todella kovaksi arvoiltaan ja asenteiltaan. Nykyisin tuntuu, että hän pitää itseään ja omia (kovia) mielipiteitään parempina kuin muita tai muiden mielipiteitä. En tiedä johtuuko tämä siitä, että hän on hyvin menestynyt opinnoissa ja työelämässä ja sitä myötä noussut kusi vähän päähän vai mistä. Kaikista surullisinta tässä on mielestäni se, että hän on valmistunut lääkäriksi. Mielestäni lääkärillä pitäisi olla vähän erilaiset arvot ja asenteet, mutta itse asiassa kun puhuin tästä terapeutilleni, niin hän sanoi, että on tutkittu, että nykyisin lääkäriksi hakeutuvista monilla onkin aika kovat asenteet ja arvot, lääkäristä kun on tullut vähän status-ammatti. Itse sain pari viikkoa sitten järkyttyä tämän ystävän käytöksestä ja todeta, etten halua hirveän lähelle itseäni häntä enää päästää. Oltiin syömässä minä, hän ja yksi kolmas ystävä. Tämä lääkäriystävä ei ehkä tiedä kaikkia tarinani yksityiskohtia, mutta jokatapauksessa tietää, että mulla on viime aikoina ollut vaikeaa ja rankkaa ja on ahdistanut yms. Hän sitten siellä syömässä alkaa selittää "Onneks ei enää tarvii tehdä terveyskeskuspäivystyksiä, mihin kaikki tulee valittaa, kuinka niitä ahdistaa tai masentaa... Tuolla nykyisessä työpaikassa ihmisillä on ainakin oikea syy (vakava fyysinen sairaus) siihen, että masentaa tai ahdistaa." Ja kyllä tämä kaikki lausuttuna minun kuulteni. Että sellainen ystävä.

Mutta mun opiskeluaikojen ystävät on aivan huippuja. Oon saanut niiltä ihan hirveästi tukea ja turvaa, kannustusta yms. Niille vois melkeen pitää juhlat kun kriisi on selätetty!