Oon nyt käynyt parillakin viikonloppureissulla. Ensin olin viikonlopun kaverin luona toisella puolella Suomea ja nyt pääsiäisen olin reissussa ulkomailla. Mulla on nyt siis muutaman viikon mennyt ihan hyvin ja oli jo viikkoja, ettei ahdistanut oikeastaan yhtään. Nyt olin tosiaan pääsiäisen reissussa ja en tiedä miksi alkoi taas ahdistamaan ja oli vähän paniikkia. Ei mitään pahinta ahdistusta tai paniikkia, mutta ahdistusta tai paniikkia kerran tai useamman kerran päivässä kuitenkin. En tiedä johtuiko siitä, että juotiin jonkun verran alkoholia ja rytmi oli aika epäsäännöllistä vai siitä, että olin kahden vähän vieraamman kaverin kanssa reissussa ja alkoi tuntua, etten jaksaisi olla 24h/7 sosiaalinen. Reissu oli kiva, mutta oli kyllä jo kiva tulla kotiin <3 Oon aika yksityisyyttä rakastava ihminen enkä jotenkin jaksaisi koko ajan olla höpöttämässä. Kaupunkilomat on myös aika rankkoja, kun koko ajan kävellään ja kierrellään nähtävyyksiä. Joku yks rantapäivä väliin, että vois olla vaan kirjan kanssa  ja uida, vois tehdä hyvää. Jotenkin tunsin myös oloni välistä ulkopuoliseksi ja musta tuntu, että itse sitä ulkopuolisuutta eniten itselleni aiheutinkin. Oon ennenkin huomannut, että alan vähän niinkuin itse syrjäyttämään itseäni jossain tilanteissa. En tiedä johtuuko se siitä, että jos mulle tulee joku pelko ulkopuoliseksi joutumisesta jossain porukassa, niin alan helposti itse jo ulkopuolistaa itseäni, muutun hiljaisemmaksi ja vetäydyn itse. Nyt kun oltiin kolme kokonaista päivää yhdessä, niin se oli mulle ehkä jotenkin vähän liikaa tollaisessa vieraammassa seurassa. En tosiaan jaksanut enää loppuvaiheessa keskustella ja jutella niin paljoa, ja sitten aloin jotenkin väsyneenä vielä enemmän olemaan hiljaa ja vetäytymään. Jotenkin myös ahdisti jatkuva ihmisten seurassa oleminen, kun ei ollut omaa rauhaa. Oltiin hostellissa yötä dormissa ja jotenkin se, että muidenkin ihmisten kanssa pitäis olla jatkuvasti sosiaalinen, niin ahdisti. Espanjassa vielä ihmiset on niin yltiö sosiaalisia, että olin tosi tyytyväinen kun pääsin hiljaisten suomalaisten kanssa lentokoneeseen :D

Jotenkin mulla oli välistä myös ihan "vainoharhainen" olo. Kokoa ajan jotenkin kuvittelin, että kaikki puhuu tai ajattelee musta jotain. Hitsi mulla oli kyllä taas huonon itsetunnon viikonloppu ja inhoon sitä millaisena silloin itseni näen. Tultuani kotiin kävin kaverin kanssa lenkillä ja ahdistus hellitti, mutta nyt se taas pomppasi jotenkin tuntumaan vatsassa. Onneks jatkuu taas tavallinen arki ja toivottavasti hyvänä. Huomenna meen ainakin salilla rehkimään.

On kyllä silleen hyvä, että pystyn nykyään tarttumaan noihin vääristyneisiin ajatuksiin tosi hyvin. Pystyn heti huomaamaan kun ajattelen jotenkin vääristyneesti, esim. että nyt noi varmaan puhuu musta jotain. Toisaalta sekin voi aiheuttaa vähän ahdistusta, kun huomaa koko ajan ajattelevansa jotenkin ihan vinoutuneesti. No ehkä tää taas tästä, toivottavasti toi oli vaan toi matka joka jotenkin laittoi epäsäännöllisyydellään taas pakkaa vähän sekasin.

Tosta Mindfulnessista on kyllä musta ollu aika paljon hyötyä. oon just pyrkinyt ahdistaessa ajattelemaan siellä läpi käytyjä juttuja, kuten ajattelemaan, että "Sen sijaan että olisin ahdistunut, niin minulla on nyt ahdistusta.", jolloin siihen tunteeseen saa vähän etäisyyttä ja että se "Ahdistava tunne kestää jonkin aikaa ja sitten päättyy, kuten se on päättynyt aina ennenkin." Ettei vaan mene lisää paniikkiin siitä tunteesta. Ja hyväksymään ne tunteet eikä työtämään niitä pois. Pitää tehdä nyt illalla vielä yks Mindfulness-harjoitus ja koska toi Mindfulness-kurssi päättyy pian, niin pitää varmaan ilmoittautua jollekkin toiselle.